Mikä siinä suursiivouksen aloittamisessa voi olla niin vaikeaa?
No, ehkä tuo ulkona paistatteleva helle joka ei helpota nuhaista oloani pätkääkään.
Tai ehkä tieto siitä, että liian pienen ja tehottoman imurin kanssa taistelu imee voimat minusta viidessä minuutissa, jonka jälkeen siivouksen jatkaminen on vaan ihan mahdotonta.
Nälkäkin saattaa olla osasyy - en ole tähän mennessä keksinyt sopivaa aamupalaa, joka piristäisi ja antaisi energiaa riittävästi seuraaville tunneille.
Ja voihan se pienimuotoinen laiskuuskin vaikuttaa vähän.
Juu. Haaveeksi jää tämäkin siivouspäivä. Matot sain sentään raavittua pois lattioilta!
Viikkoja on kasassa 24+3. Naapurikämppään muuttaneet virolaismiehet eivät suinkaan ole niitä toivotuimpia naapureita, vaan jokailtainen meteli ja puheensorina vielä klo 23 jälkeenkin saa minut kiipeilemään seinille ja valittamaan kovaan ääneen elämän epäreiluutta. Elä ja anna toisten elää ei ihan päde nyt. Unta kaipaa jopa tällainen raskaan sarjan iltavirkkukin, eikä se toisten parvekkeella norkoilu ja kovaan ääneen päteminen joskus kahdelta yöllä viihdytä enää yhtään. Murr. Olo ei muutenkaan ole mikään maailman parhain (enää), itsetunnon valahtamisen myötä tekee mieli verhoutua säkkeihin ja piilottaa tämä maha, joka näköjään nauttii kasvuspurttiaan täysin rinnoin. Vielä kun se onnistuisikin näillä helteillä....
0 kommenttia:
Lähetä kommentti