Ahdistusta

Olen tuhlannut maanantain pohtimalla keskenmenoa. Vaikka monet ovat vakuutelleet ja todenneet, että mitä todennäköisimmin tämä raskaus johtaa ihan konkreettisesti elävän vauvan syntymiseen, olen koko illan aiheuttanut itselleni stressiä ja lueskellut kirjoituksia myöhempien viikkojen keskenmenoista. Oikeasti, mistä sitä tietää mitä tulee tapahtumaan ja milloin? Tiedän kurittavani itseäni ja luovani kuvitelmia, mutta en nyt osaa rauhoittuakaan enää.

Totta on, ettei tämä raskaus ollut suunnitelmissa. Totta on sekin, että mahdollinen vauva tulee muuttamaan kaiken. Totta totta. Mutta viikkojen kuluessa olen jo alkanut tottua ajatukseen äitiydestä. Ei se maailmaa kaada. Kai minustakin voi tulla äiti.

Mutta.

Äh.