38. viikko vaivoineen

Viimeisiä viedään ja kummastellaan. Avokki kriiseilee itsensä kanssa eikä tiedä lähtisikö kävelemään yhteisestä kodista vai yrittäisikö sittenkin olla - ah tätä arkea. Itse olen antanut jo periksi enkä jaksa kiinnostua välittämään riittävästi, omassa olossa ja jaksamisessa on ihan (itsekkäästi) tarpeeksi mietittävää. Molemmat ollaan varmasti yritetty parhaimpamme ja koetettu elää yhtä polkua, mutta kieltämättä tämänhetkinen tilanne alkaa olla naurettava ja lähinnä suurentaa kuilua meidän välillämme, joten...

Hmm. Maha-asukki on voinut paksusti ja töninyt kantajaansa harva se yö. Viimeisellä lääkärivisiitillä saatiin vaivata arvoisan lääkärirouvan aikaa viitisen minuuttia, jonka jälkeen päästiin pois "noh, jakselehan"-toivotusten saattelemana. Raivotarjonnassa ja tukevasti asukki on, mutta ilmeisesti ei mitään kiirettä aio pitää. Mielelläni kyllä luopuisin ainaisesta yöllisestä pyörimisestä ja sopivan asennon etsimisestä ja ottaisin yösyötöt ja -pyörittelyt tilalle. Kivuliaat muljahtelut, kiitos ei enempää!

Hoitopöytä, amme ja vaatteet alkavat olla paikoillaan. Pesujutut hoidin parisen viikkoa sitten, sängystä ja sen sijainnista on ainakin alustavasti päätetty ja vaunut kaivettu auton takakontista olohuoneen nurkkaan. Kaikki siis alkaisi olla kutakuinkin valmista, kunhan itse pääkohde vauhdittaisi ulostuloaan.

Sitä odotellessa....