Sata päivää

Laskettu aika lähestyy. Eilen postiluukusta tipahti äitiyspakkauksen saapumisilmoitus, joka täytyi tietenkin hakea saman päivän aikana. Alkupohdintojen jälkeen ("Niin missähän se tämän seudun Posti sijaitsee, ei mitään hajua, ajetaan nyt vaikka tuonne") saatiin kahdeksan kilon paketti kyytiin ja suunnattiin kaupoille ruokaisten ostosten toivossa.

Mikä siinä on, että kotona oleskellessa vointi on hyvä tai ainakin normaali, mutta kun kauppaan astuu, olo huononee kertaheitolla? Citymarketissa kävellessä tuntui kurjalta ja happi meinasi loppua. Jotenkin selvittiin takaisin kotiin ja päästiin itse pakkauksen kimppuun.

Vaikka olin jo aiemmin tutkaillut tämän vuoden äitiyspakkauksen sisältöä ja harmitellut sen sangen harmaata väritystä, itse vaatteiden määrä sai leuan loksahtamaan sijoiltaan. Kasatolkulla vaatteita kokoa 50-70. Mieseläjä repi huumoria oheistuotteista, kuten hiusharjasta ja kylpymittarista, mutta minuun iski kolmannen asteen pesänrakennusvietti - hyllyt tyhjiksi ja tilaa pienille vaatteille nyt! Tietysti vaatteita odottaa vielä pesukoneen pyöritys, silitys ja muu hypistely, mutta ainakin hyllysuunnitelmat on tehty.

Pakkausta tutkiessa juolahti mieleen se tuttu kysymys: kuinka monta päivää laskettuun aikaan? Nopealla päättelyllä päädyttiin noin sataan päivään, joka tänään pitääkin paikkaansa. Sen hoksattuamme iski paniikki. Hankinnat ovat täysin kesken! Vaatteita löytyy nyt, kun pakkaus saapui ja avustuksia satelee niin tulevalta sylikummilta kuin muiltakin innostuneilta, mutta siinäpä se. Pieni ääni pääkopassa nakuttaa ettei tässä vielä mikään kiire ole, mutta kun mutta kun! Pelottaa että kaikki jää viimetippaan ja apina-aino päättää jättää vuokrayksiönsä aikaisemmin ja kaikki on kesken ja mitä vielä....

Ehkä me ehditään.