"Apina-aatu"

Miusta on mukavaa huomata, miten meidän vajaan 53 neliön kaksiosta alkaa pikkuhiljaa muotoutua oma koti. Siellä on vielä lähes jokainen tavara etsimässä sitä omaa paikkaansa ja esimerkiksi keittiön ikkunan eteen kaavailtua pyöreää pöytää ei ole vielä mistään löytynyt, mutta kyllä sitä mielellään tekee kauppalistaa ja pohtii lamppujen muotoa ynnä muuta sellaista. Lista on venähtänyt ja jäänyt hieman jumiinkin kun viikolla ei meinaa ehtiä mihinkään ja viikonloppuna lähinnä lepäillään. Kuvia laitan tänne jahka löydän kadonneen digikamerani.

Lauantaina käytiin hautajaisvaatetusta etsimässä. Avokin isänäiti menehtyi viime viikolla ja vaikken itse ehtinyt ikinä kyseistä henkilöä tapaamaan, kuuluisi kait minunkin hautajaisiin mennä. "Olettehan työ sentään avopari, kyllähän se kuuluu mennä!" Niin no juu, mutta mistä mie vaatteita (sellaisia päällekäypiä nääs) tähän hätään löydän, kun hameet ei meinaa mennä enää masun kohdalta kiinni ja housutkin kiristää! H&M Mama-osastolta en ole vielä löytänyt mitään parin etsintäkierroksen jälkeen, eikä nuo lahjoitusfarkut taida sopia hautajaisiin...

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja pohdittiin nimivaihtoehtoja taas kerran. Nimien miettiminen meni pelleilyksi niin kuin aina, mutta ainakin ollaan suhteellisen samaa mieltä siitä, millaisia nimiä EI laiteta. Helpottavaa! Ehkä me tästä ryhdistäydytään ja aletaan myöhemmin saada jotain selkoa mahdollisista nimistä.

Ehkä.

Nettipaussi

Tervehdys. Edelleen hiljaiseloni täällä jatkuu, sillä armas mieseläjä ei ole suostuvainen kiinteän nettiyhteyden hankkimiseen enkä itse tykkäile tuosta mokkulasta, joka siis toimii ainoastaan kyseisen kieltäytyjän puhelimen sim-kortilla. Ajattelin itsenäistyä taas hieman ja lähteä mankumaan jonkin sortin liikkeestä apua ongelmaani, maksakoon vaikka mansikoita per kuukausi. Joku tolkku tähän saatava!

Kävin tänään neuvolassa. Vika kerta vanhan kotikunnan neuvolan puolella, seuraavaksi pitäisi ryhdistäytyä ja soitella uuden kunnan puolelle ja anoa aikaa ensi kuulle. Ja pitäisi yhä peruuttaa 7.6. varattu rakenneultra-aika! Hmm. Äiti päätti, että lähdetään Helsinkiin jo 5. päivä ja tullaan tuona seitsemäntenä päivänä takaisin, mutta enhän minä ihan aamukahdeksaksi taida Helsingistä Lappeenrantaan ehtiä.... harmi.

Kaikki vaikutti neuvolassa ihan normaalilta. Hemoglobiini on 122, verenpaineet ihan ok ja apina-aatun liikkeet mahtipontiset ja sykekin 145. Potkuja sateli taas, mitä lie kiukutteli huvikseen. Neuvolatäti kyseli, olenko jo tuntenut liikkeitä mutta eipä noita ole tullut edes kuulosteltua vielä. Massu on suhteellisen hyvin peiteltävissäkin, kuten kait normaalia sekin.

Mielialat ja niiden reippaat heittelyt voisin kyllä luovuttaa jollekulle muulle. Ei ole mukavaa olla ensin hyvällä tuulella ja yhden poikkipuolisen sanan jälkeen itkeä ja murjottaa loppupäivä. :D

Muutto ja muutoksia

Toukokuu ja 16. viikko humps.Viime viikonloppu meni muuttaessa, kilometrejä on kertynyt edestakaisin-matkalla reippaasti mutta vihdoin kämppä alkaa näyttää jopa asuttavalta. Kolme yötäkin on ehditty jo uudessa kodissa uinua ja tavaroista suurin osa on ainakin alustavasti löytänyt oman paikkansa. Kirjahyllyn tarvitsisin kylläkin, mutta oma hyllyni taitaa olla liian kookas makuuhuoneeseen.

Nyt alkaa luultavasti huomata vatsanseudulla jotain tapahtuvan. Joko tämä on sitä ainaista turvotusta tai sitten oikeasti kumpu kasvaa. Huppariin, jonka ostin tammikuun tienoilla, en meinaa enää mahtua ja äitikin totesi tänään, että kyllä siellä jotain on. On avokkikin pällistellyt ja ihmetellyt kovaan ääneen, miten iso masu jo on, mutta sitä en ole tosissani ottanut. Ainakaan ennen tätä.

Palatakseni muuttoasioihin täytyy todeta, että kerrostaloelämä on huimaa. En vieläkään ole tottunut öisiin möykkääjiin ja kaikkeen siihen naapurimäärään, vaikka osasin jotain vastaavaa odottaa. Eilisaamuna sain päivän naurut yläkerran vessaäänistä, se jos mikä todistaa huumorintajuni tason. :D